Ystävänpäivä oli siiskin eilen.
Itse olen hiukan laiska noteeraamaan yhtä kaupallista päivää ystävilleni vuodessa,sillä ystäväni ovat jokapäiväisiä ystäviä.Olen niin kummastunut jatkuviin viesteihin ja ystävänpäivän kummallisuuksiin,toki on hyvä muistaa ystävilleen päivä vuodessa,mutta olen laiskana ollut vastaamaan tervehdyksiin.
Istuin siltikin kaakaolla ystäväni kanssa eilen ja pohdimme monenlaisia asioita.
Mietin joitakin asioita pienessä mielessä pienessä pääkopassani..
Kuinka penkkarit ovat muuttuneet vuosien aikana?
Ehkä joskus tunnelma tuntuu siltä ,että ihmiset pukeutuvat sellaiseen mitä ehkä joskin tahtoisivat olla joskin? En tiedä,mutta toisinaan tuntui mystiseltä ,että ihmiset pakkaisessa ja kovassa tuulessa ovat hurjan vähissä vaatteissa.Ei ole useinkaan paljoa enää sellaisia kivanlaisia pukeutumisia vaan usein yleinen ymmärrys ja jonkinlaiset ilmiöt heijastuvat suoraan penkkari tunnelmassakin..Mystistä juoda kaakaota samalla , kuin ihmiset avoimesti ovat niin lyhyissä mekoissa että heiltä näkyy kaikki.Mutta,ehkä nään itse asian vuosien takaa 70luvun tunnelmissa jotenkin mukavempana vaikkakin silloin oli enemmin main keisia.
Kovinkin tuulisia tilanteita on ollut,tuntuu että juoksemiset jäävät väkisinkin väliin.
Sillä jo pukeutuminen ulos liikkumiseen tuntuu olevan haastavaa tai siten valitan vain tuulen tehokkuudesta ja kuinka se saa silmät vuotamaan.Mutta se on on kummallista niin,että säätilat vaihtuvat kuin sukat ja ei osata enää ennustaa oikein pidemmälle.Talvi ukkosmyrsky oli kummaisaa,ehkä kesä siiskin viileyttä täällä on,mutta toivottavasti ei etelämmässä niinkään kylmää.
Itä on aina itä.
Parempi olla valittamatta ja pysyä hiukan sisätiloissa nauttien lämpimyydestä ja siivouspuuhista.Ehkä voi punnita siten miten mukavuudenhaluinen tai sosiaalisuuden haluinen on perjantaina iltana etenkin tänä perjantaina leninkisiä neitejä varmasti on paljon liikenteessä miljoonakaupunkimme sykkeessä ja ansaitusti saaden huomiota tai ottaen sitä,miten kukin tavallaan.Itse en kovinkaan perusta sellaisesta juurikaan,sillä kauneus ihanteet ja kilpaileminen lukiopiireissä tanssiaismainkinen,lähinnä huvittavaa.
Miten ihmeessä ihmiset jaksaa edes miettiä yhden päivän tai parin päivän tansseja hurjan kauan ja säätää sen eteen vaikka mitä.Mutta toisille se voi olla hurjan tärkeää,itseni siten pitäisi arvostaa niitä,jotka osaavat ja näkevät vaivaa aamuheräämisiin ,kampaajilla juoksemiseen,kasvomaalauksiin ja hajusteisiin,korkokenkäisiin ja leningeillä hyppimisiin ihmisten edessä ja arvostelevien katseiden miellyttämiseen hymyillen,kullakin tapansa ja ilonsa.
Mystiset baarit vetää ihmisiä ja heidän olojaan kohentamaan.
Mutta,kuten eilenkin mietin usein miten ihmisten olemukset ja terapeuttiset wc keskustelut tunkeutuvat korviini väkisin.Naispuolisten ihmisten huono itsetuntemuus näkyy väin wctiloissa ja itkuina ja oman ruumiinsa tyytymättömyytenä,kun muiden ihmisten keskeisyydessä kukin esittäytyy eri tavoin.Mietin vain miten voi olla mahdollista,että ihmiset useinkin voivat niin ikävästi,en tiedä auttaako vaatteet asiaa tai paljastaminen.
En voi tietää,enkä a rvostele ketään,toivon vain että ihmiset tuntevat olonsa kotoisaksi ja viihtyvät,silti on kiva yrittää piristää itkevien ihmisten maailma peilin kautta.
Täällä on usein sellaista,mitenkähän sitä selvittäisi.
Ihmiset vain kulkevat ja dösissä kuuntelevat toisten puheluita innolla.
Myöskin ne jotka pitävät väreistä ovat pikkukaupungin suurmaailman sykkeessä mystisyyksiä.
Mutta jotenkin asiat tuntuvat kivoilta ja liikkuvaisilta.
On aloevera juomakin iloista.
Tosin kin tämä perjantai päivä ei tuntunut ikinä lähetävän käyntiin,eikä ole vieläkään lähtenyt.
Aamulla oli jo tuskaisaa nousta ,duuneissa asiat meni vähän ohitse ja puolittain,mikään ei ikinä valmistunut.Siten kun huomasin pääseväni duuneista varmistuin siitä,etten ole vieläkään herännyt tähän päivään tai tietoisuuteen.
Joskus käy puoliksi vain,joka kuluttavaa,mutta onneksi näitä päiviä ei voi olla montaa ainakaan viikossa taikka pääkoppa sanoutuu itsensä irti.