En ole hetkeen pohtinut kirjoitella hetkeen.
Mielestäni ei ole järkevää tehdä mitään pakosta.
Nyt on aika kevään.
Olen mietiskellyt paljon ja kevät on varmasti ihmismielille pohdiskelun ja henkisen kasvun aikaa.
Varsinkin pohjoloissa pimeissä sen huomaa hyvinkin selkeänä ilmiönä.
Mahtavaa ihmismielen heräämistä.
Olen nyt iloisa asioista ja selkeistä valinnoista.
Ihmisillä on lopultakin kaikki avaimet tehdä valintansa ja toteuttaa ne ja ratkaista asioita.
Mahtavaa tajuta oikeasti se ja oppia ymmärtämään miten jokainen ihminen tekee jokainen päivä monta valintaa ,joita tuskin tiedostavat ollenkaan monikaan.
Tulin hiukan miettineeksi miten suomenkansalaisuus auttaa maailmalla.
Olen onnellinen,kun ystäväni sai kansalaisuuden lopultakin.
Hurjan paljon auttaa ja oikeuttaa moniin asiohin.
Oij kesä saapuu ja auringon aika.
Olen saanut uusia näkemyksiä tulevista asioista ja mahdollisuuksista.
Tiedän jo paljon mihin tahdon energiani kohdistaa ja suunnata.
Miten haluan toteuttaa asioita ja mitkä asiat todella ovat tärkeitä.
Missä tulisi olla ja mitä varten,mutta ei voi tietää huomisesta ollenkaan.
Saapuko se lainkaan vai onko se yhtä auringoinen,mutta on oltava hetkessä onnellinen ja elettävä elämäänsä auringonvalossa suuressa mahdollisuudessa elää.
Siten voi katsoa päivän hetkellään ja tulla joskin tuloksiin.
Sisäinen valo lämmittää auringo lämmittää.
Kohta villasukat voi jättää kaappiin.
Joskin siihen menee vielä hetki.
Usein olen huomannut,joka kevät ilmiön jolloin ihmiset käyttävät jo hyvin varhain hyvin kevyitä vaatteita saaden flunssaisia oloja,mutta itse ainakin uskon siihen,että niin kaun kun maa on jäässä ei ole vielä kevään auringon helteen aika.
Auringoja.