Oli makoisaa viettää olotiloja mökki tunnelmissa.Pengoin ja löysin vanhoja aarteita isomummon tanssikenkiä ja lasten huonekaluja,lehtiä..kaikenlaista kivaa.
Sain myöskin 70luvun kivan muovituolin ,joka on niin hra ville kissan mukavainen paikka uinua kivaan pehmoisaan tuoliin.
Se oli löytö,jonka huomasin ajoissa ja isä osti sen.
Oli kivaa olla työväen kaupunginosassa ,jossa ystäväni punkkasi naapurustossa.
Oli myöskin säät hyvin vaihtelevat.
Satoi lunta,mutta taivas oli kuin maalaus värejä paljon.
Tuulinen sää,vaikka auringo paistoi kovinkin.
Mutta silti öinen hiljainen miljoonakaupungi esittäytyy hiljaisuudessa aamuneljään aikaan hyvinkin hiljaisena ja viimeiset ihmiset tilaavat taksejaan kotiluoliinsa nukkumaan.
Ehkä silti kaikkein parasta oli huomata millaisilla hinnoilla ihmisiä kiskotaan sisään.
Uskomatonta miten porukka on valmis maksamaan roskasta ollenkaan saati siten yli femmaa ja jopa 15euroa,mutta tässä toki kohtaa sellaisen kysymyksen mikä on kullekin ominaisinta ja mistä tahtoo maksaa.Mistä pitää ,minne haluaa mennä ja on valmis maksamaan.
Itse en ole valmis maksamaan heinähattu karkeloista lainkaan,toki eri asia olisi jos olisi lavatanssit niin ,kuin isovanhempien nuoruusaikoina,mutta nuo baariset eivät vain julkisesti myönnä pitävänsä 200oluvun lavatanssi heinähattu karkeloita.
Idea on niin sama ja ilmapiiri:
Junttilan miljoonakaupungin sykkeestä ja mökki aarteista.:
Kenkä ,joka näyttää isolta vaikkei sitä olekaan. Pariton kenkä.
Aivan mahtava pikku pussukka,jota yritin hiukan oikoa ja
ehkä joskus vielä käyttää,mutta mennyt ajan saatossa niin huonoon kuntoon ,ettei toiminut.höh.
Löysin kivoja naulakoita eri kokoisia,ikäisiä ja värisiä.Oranssi tietenkin on kaunis ja ihanin.
Vanhoja lehtiä ja uutisia ,joita en jäänyt katsomaan.
Saalis: isomummon tanssikengät,pariton kenkäinen,pikkupussukkainen,
nätti hattu ja muita kuvaamattomia aarteita.
Puukasaisia ja noiden rimojjen päällä on kivaa kävellä ja kattotasossa
Pikkuruinen kiikkustuoli,punainen vanha kelkka,potkuria,...
Isoukin tekemä hieno iäkäs kiulu ja vakkaisia.
Kattotasannetta hiukan ja puupalaisia paljon
Tuolla on juuri hyvä kävellä ja kiipeillä-.
Portaat vinnille aitasta.
Mummon rakkaudella istuttamat kukkaiset kukkivat aina uudelleen kukkapenkistä ylös ,vaikka siitä on jo aikaa.Olen ollut koskematon kukkapenkkiin,sillä siinä on paljon muistoja ja muita kasveja,mutta rikkaruohoja ja muita täytyy tässä hiukan niitellä pois.
Muistan varhaisia muistoja lapsuuskadulta.
Pekka Puupää museo oli vieressä ja naapurin lapsien kanssa puuhime kaikkea pihamailla päivät ja aamut.Asui myöskin eräs vanha mies ,joka istui kiikkutuolissa ikkuna olohuoneeseen auki omassa asunnossaan ja usein isä kävi hänen luonaan.
Taivas oli todella kaunis aamu neljän aikoihin ja samaan aikaan alkoi sataa räntään ja tuulemaan hiukan,mahtavaa.
Vanha rakennus ,joka perustettiin tehdastyöläisten lapsille.Sotasairaalana toiminut myös ja joutui lakkautettavien listalle,kun erityisluokka ja muut oppilaat siten väkisin sijoitettiin muihin kouluihin isoiksi luokiksi kasvaen.Joitakin työhuoneita taiteilijoilla ja yhdistyksillä on tuolla nykyään,ilmeiseen ei muuta toimintaa.
Harmillista sillä noinkin isolle rakennukselle voisi keksi jotain järkevää toimintaa,eikä pitää tyhjillään.
Ihanan keltaisia puutaloja lähistöllä.Tahtoisin tuonne yläkertaan muuttaa edes hetkeksi ja aistia tilanteet vaikka aamuöisin.
Hyvin kaunis taivas.
Ystäväni Tommi puuhissa keksi käsin vaihtuvat liikennevalot kampea pyörittämällä valot saisi vaihtumaan.
Hän itse työssään.
Tuollainen singer kampi ,jota voi kammeta.
Siinä se onkin.
hiljaista oli mutta taivas oli sitäkin värikkäämpi.
nuhaisena olin ja olen tässä ollutkin jo tovin.
SIksi kuva nuhaisista tunnelmista.
